Heissulivei! Alkaa aika käymään täällä Venäjällä vähiin ja vielä olisi sata juttua, mistä olis kiva ja hauska kertoa. Viime postauksessa vihjasinkin jo meidän omasta lomasta, jota vietettiin tuossa viime viikolla. Loma tuli kyllä tarpeeseen ja oli ihanaa nähdä vähän uusia paikkoja! Reissusta tuli niin paljon kuvia ja tarinoita, että jaan postauksen kahteen osaan. Ensimmäisessä postauksessa kerron Nizni Novgorodista.
Lähdettiin siis heti vapun jälkeen, toinen päivä toukokuuta kello 5.15 matkaan runsailla parin tunnin yöunilla. Matka taittui milläs muullakaan, kuin taksilla. No, taksilla mentiin kuitenkin vain Tverin rautatieasemalle saakka. Juna lähti sieltä vähän ennen kuutta Moskovaan ja edessä odotti yksi helvetillisimmistä junamatkoista ever. Moskovassa oltiin ennen kahdeksaa ja siirryttiin rautatieasemalta toiselle metrolla. Suomalaiselle on hitusen outoa, että yhdessä kaupungissa on joku sata rautatieasemaa mut semmosta se on. :D
Luojalle kiitos, että varattiin Moskovan rautatieasemalle hyvin aikaa, sillä vain Venäjällä voi mennä TUNTI lippujen ostamiseen, vaikka ei ole edes juuri jonoa tiskillä. Venattiin aluks ihan oikeella tiskillä jonossa, kun joku lipunmyyjämamma tuli sanoo, että kassa 20 edessä on vaan pari jonossa ja et meidän pitäis mennä sinne. Kysyttiin siltä vielä, että myydäänhän sillä kassalla VARMASTI lippuja Nizniin. Mamma vakuutti, että kyllä myydään. No sinne kassa 20 me sitten raahauduttiin ja venattiin ikuisuus, että päästiin tiskille. Siellä meille sanotaan, ettei siitä mitään lippuja Nizniin saa. :D Ja takas vanhalle kassalle. Siinä vaiheessa menin jonoon lattialle istumaan haarat auki ja söin porkkanaa ja hummusta suoraan purkista ja keräsin pahoja katseita. :D Kirottiin perhanasti, kun oltiin venattu ikuisuus ja siihen perkeleitten ja vittujen väliin eräs venäläinen mies tokas "Mitä kieltä te puhutte? Todella kaunis kieli!" Siitä saatiin kyllä päivän naurut. :DDD
No tunnin tai puolentoista lippurumban jälkeen vihdoin ja viimein saatiin liput ja löydettiin junaan. Edessä olikin sitten muutaman tunnin junamatka täydessä junassa, jossa ei tietenkään pystyny nukkumaan. Mun vieressä istu niin iso mies, että se vei puolet munkin penkistä ja kaivo nenää koko ajan. Great. Onneks juna oli edes ilmastoitu! Ja muutenkin tosi siisti.
Elämäni hirveimmän junarumban jälkeen saavuttiin yhden jälkeen iltapäivällä Nizni Novgorodiin. Juna-aseman ovien ulkopuolella odotti semmonen näky, että ajattelin et ny ollaa si kuulkaa oikeesti VENÄJÄLLÄ. Tai Neuvostoliitossa. Ei ollu meinaa siisteimmästä ja kauneimmasta päästä se näky. Tietenkään en tajunnu ottaa kuvaa tosta kaupunginosasta, mutta se ei ny juuri kuvastanu tota kaupunkia kokonaisuutena, niin ehkä ihan hyvä, ettei oo kuvamateriaalia. :D
Meidän hostelli oli ihan juna-aseman vieressä ja käytiin heittämässä kamppeet sinne heti. Pojat oli tehny hyvää esityötä ja löytäny meille ihan törkeen hienon hostellin naurettavaan hintaan. Hostellin nimi oli siis Friends Club. Suosittelen tota mestaa lämpimästi, jos on Nizniin menossa lomalle! Meitä oli viis ja varattiin kuuden hengen huone omaksi. Yhdelle hengelle tuli semmonen kuutisen euroa yöstä hintaa. :D Hostelli oli ihan todella siisti ja tohon hintaan kuulu lakanat, pieni pyyhe, kahvia ja teetä.
Ekana päivänä mentiin metrolla keskustaan ja yllätyttiin totaalisesti, kun vastassa olikin ihan törkeen kaunis kaupunki. Rakastuttiin Nizniin kaikki ihan totaalisesti. Kaiken kruunas se, että oli törkeen ihana keli ja pärjäs pelkällä topilla. Metroasema sijaitsee ihan keskustan kävelykadun päässä. Kävelykadulla oli paljon kahviloita, ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Kuten kaikissa venäläisissä kaupungeissa, vaatekauppoja saa metsästää kaupungin ulkopuolelta kauppakeskuksista, mutta se ei meitä haitannu, kun ei shoppailemaan lähdetykkään. Käytiin yhdessä matkamuistomyymälässä ostamassa kauan haaveillut Putin-teepparit ja ostin mun pikkuveljelle Pakkasukko-maatuskan, kun se rakastaa Pakkasukkoa.
Kävelykadun toisessa päässä sijaitsee Niznin Kreml, joka käytiin tsekkaamassa. Kremlin pihalta on aivan upeat maisemat Volgalle ja ihasteltiin niitä samalla, kun Antti etti yhtä geokätköä. Ajateltiin, että vedettäis pienet skumppahiprakat jossain ulkona, mutta koska alko tulee kylmä ja Venäjällä ei saa juoda pihalla eikä löydetty mitää sniikiä mestaa, lähdettiin hostellille. Siellä juotiin sitten lattialla vähän skumppaa, syötiin oliiveja ja suolakurkkuja ja naurettiin tyhmille jutuille. Oltiin kaikki superväsyneitä pitkästä päivästä, joten mentiin aika aikasin nukkumaan, että jaksettaisiin telmiä seuraava päivä.
Seuraavana päivänä vietiin kamppeet säilytykseen juna-asemalle ja lähdettiin taas metrolla keskustaan. Käveltiin taas kävelykadun toiseen päähän, jossa meitä odotti joku basic venäläinen sotilasparaati, joita on tyylii joka toinen päivä. Ei vaiskaan. :D Pääteltiin, että sen oli pakko olla joku voitonpäivän harjotusparaati. Hieno se silti oli. Olin ihan kun joku pikkukakara kun olin ihan intoo piukeena kaikista panssarivaunuista sun muista. Tietty olin myös intoo piukeena komeista sotilaista, joista joku vinkkas mulle silmää. Siinä oli tän tytön jalat makaroonia.
Paraatin jälkeen käveltiin muutama kilometri upealle luostarille. Päivä oli taas aivan todella kaunis ja oli oikein kiva kävellä pikkasen ja kattella samalla maisemia. Luostari oli tosi kaunis ja juotiin siellä kaffet ja syötiin kaalipiirakkaa. Tai siis muut söi, mä ja Suvi ei. Mutta oli kuulemma hyvää! Luostarilta matka jatkui raflaan. Venäläisiä perinteitä kunnioittaen mentiin japanilaiseen Samurai-ravintolaan. Aivan törkeen hyvää safkaa, Jeesus Kristus. Ruuan kylkeen tumma olut, niin 5/5!
Ruuan jälkeen guljailtiin eli kuljeskeltiin (guljat on venäjäks kuljeskella tai kävellä: ehdotan, että alamme kaikki käyttämään verbiä guljailla arkipuheessa) vielä ympäriinsä, käytiin teellä ja palattiin juna-asemalle. Oltiin ostettu jo etukäteen yöjunaliput Kazaniin ja juna lähti ysin ja kympin välissä Niznistä.
Mulla ei ollu minkäänlaista havaintoa siitä, että millanen toi juna tulee olemaan. Mentiin siis sellasella junalla, jossa meillä oli makuupaikat avomakuuvaunusta. Ei siis mitään erillisiä hyttejä, vaan kaikki samassa tilassa. Yllätyin erittäin positiivisesti, kun vastassa olikin erittäin siisti ja moderni juna. Sänkyjen välissä oli väliseiniä ja löyty pistorasiaa ja pöytää sun muuta, eli mistään sikalavaunusta ei onneks ollu kyse. :D
Toivoin, että meidän kanssa samaan vaunuun olis päätyny esimerkiks joku jalkapallojoukkue täynnä hyvännäkösiä nuoria miehiä. Mun toive toteutu melkein. Tuli jalkapallojoukkue ja poikia oli paljon. Harmi vaan, että ne oli kymmenen vuotiaita. :D Aluks olin ampumassa itteni siihen paikkaan, mutta ne olikin ihan kivoja ja söpöjä. Niiden valmentajat piti niin kovaa kuria, ettei niistä ollu juurikaan häiriöö. Hauskaa tässä oli se, etttä valmentajat veti siinä raakaa vodkaa lasista (nyt ei puhuta shottilaseista) ja sano pojille tyylii "Nyt hiljaa ja luette niitä Ahmatovan runoja!" ja "Jos puhutte tytöille nii puhutte sitten kunnolla, ei mitään perseilyä!" :D Valmentajat oli kyllä mukavia miehiä, ei siinä.
Ihmeen hyvin siinä junassa sai sitten kuitenkin nukuttua! Ne pojat oli niin sulosia, kun ne nukku, että ihan sydän suli! Oon niin kateellinen lapsille, kun ne voi vaan laittaa silmät kiinni ja nukahtaa. Oispa itellä samanlaiset unenlahjat. Aamulla oltiinkin sitten jo vähän kuuden jälkeen Kazanissa, enemmän tai vähemmän levänneinä. Kazanista kerron sitten seuraavassa postauksessa, ettei ihan mene pitkäks! Tähän väliin pakko sanoa, että suosittelen Nizni Novgorodia lämpimästi matkakohteeksi etenkin kesällä. Se on miljoonakaupunki, mutta tuntuu tosi kotoisalta. Keskusta on siisti ja yksinkertainen, metro simppeli ja ihmiset todella ystävällisiä. Vähän erilainen matkakohde Moskovaan ja Pietariin verrattuna siis!
Seuraavaan postaukseen!
-Veera
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti