ЖИЗНЬ В ОБЩЕЖИТИИ - ASUNTOLAELÄMÄÄ

Herran jestas, me ollaan oltu täällä jo kohta kuukausi! Aika on lentänyt ihan siivillä. Tosi ahdistava ajatus, että enää kaksi kolmasosaa reissusta edessä. Ollaan keretty tekemään jo paljon, mutta vielä olisi niin paljon nähtävää ja opittavaa!

Meillä on ilmennyt täällä pieniä ongelmia, jotka johtuvat luultavasti sisäilmasta. Aiheuttaja voi toki olla pöly, vesi ja tyyliin luteet, mutta sisäilma tuntuu järkevimmältä selityksellä. Me ollaan lähes jokainen oltu flunssassa ja muutenkin köhitään, räkä valuu ja hengitystiet tuntuu tukkoiselta. Mulla ja Suvilla on ihottumaa ja mulla ja Jossulla on ollu pari kertaa jotain ihme näkövaivoja. Varsinkin luokkatiloissa lähes kaikilla särkee päätä, alkaa yskittämään tai tulee muuten tukkoinen olo ja alkaa väsyttämään. Laitettiin tosta Suomeen viestiä ja asiaa on alettu hoitamaan niin, että me kokeillaan oisko luokkatilojen vaihtamisesta apua. Osattiin odottaakin ongelmia, mutta tuntuu hölmöltä, että asiasta on ollut edellisinäkin vuosina puhetta Tverin yliopiston kanssa ja ilmeisesti ihan hirveesti ei oo tullu muutosta asiaan.

Terveen näkönen katto Suvilla :)

Onneksi Suomessa tää otettiin tosi vakavasti ja asiaa alettiin heti hoitamaan. Tosin täällä opettajien mielipide asiaan tuntuu olevan se, että ollaan heikkoja ja ettei vaan pukeuduta tarpeeksi lämpimästi. :D

Asiasta toiseen. Tän asuntolan vuokran maksaminen oli semi mielenkiintoinen juttu. Olin varautunu siihen, että jaan huoneen jonkun kanssa (koska tällaista toivoin) ja että vuokra tulisi olemaan silloin semmoisen viitisenkymppiä kuukaudessa. No, kun me tultiin tänne, saatiin Suvin kanssa kokonainen kämppä kahdestaa, eli molemmille tuli omat huoneet. Sit meidät vaan laitettiin kirjoittamaan semmoset anomukset, että saadaan asua omissa huoneissa ja tästä syystä myös maksetaan "tupla"hinta, eli noin satanen kuussa asumisesta. Tämä siis venäläisten asuntolassa. Ei toi ny mikään ihan hirvee menetys oo ja onhan tää helppoo asua omassa huoneessa, kun saa oman rauhan ja saa herätä ja mennä nukkumaan millon haluaa, mutta tulihan toi vähän yllätyksenä. :D Kukaan ei myöskään tiennyt, mihin meidän pitää toi vuokra maksaa, vaikka kyseltiin, ja yhtäkkiä jonain päivänä joku muija tuli koputteleen ovee ja sano, et nyt pitäis olla 200 euroo käteistä, eli maalis- ja huhtikuun vuokra. :D No onneks sai seuraavana päivänä mennä sitten maksamaan, kun en ees ollu himassa tuona hetkenä. :D

Tekniikka on täällä nykyaikaista.

Mutta vaikeuksien kautta voittoon: tää asuntolaelämä on ihan parasta! :D Siis tää on ku eläis Salatut elämät in real life! Siis täällä on kaikkee huikeeta draamaa, jota on ihan sika hauskaa seurata vierestä! Ton draaman lisäks on kivaa, kun kavereita asuu samalla käytävällä ja voi mennä yhessä kokkailemaan ja tekemään läksyjä keittiöön. Täällä asuu venäläisten lisäksi paljon myös muista maista jengiä, niin niihinkin on tosi kiva tutustua. Kerron nyt muutamia hauskoja juttuja tästä asuntolaelämästä.

ASUNTOLAMUMMOT Täällä asuntolassa on muutama mummo, jotka pitää täällä jöötä. Ne esimerkiks siivoilee keittiötä ja käytäviä ja kurittaa, jos joku on käyttäytynyt tyhmästi. Yks mummoista on tosi kiva, yhellä on varmaan joku kakssuuntanen mielialahäiriö, koska siitä ei saa aina ihan selvää et huutaako se ilosta vai raivooko se ja yks on aina aivan saatanan vihanen. Se on semmonen kävelevä ydinpommi. Noi mummot yleensä tykkää meistä suomalaisista, kun siivotaan jälkemme eikä pidetä kauheeta meteliä ja draamaa täällä, mutta niitä saa silti aina pelätä. :D Asuntolamummot liittyy moneen hauskaan tapahtumaan täällä, joten termin pitää olla tuttu, jotta tajuaa seuraavat kommellukset.

Salakuva kävelevästä ydinpommista. Alkuperäinen kuvateksti "Tilanne on SOS".

Lomakkeiden täyttämistä kaksisuunataisen mielialahäiriön kanssa.

LAKANOIDEN VAIHTAMINEN Tästä tein joskus ihan kunnon Snapchat-stoorin, koska toi lakanoiden vaihtaminen on melkoinen operaatio täällä. Meidän pitää vaihtaa lakanat 14 päivän välein, eli likaiset pitää viedä mummoille pestäväksi, ja ne antaa sit uudet puhtaat tilalle. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta se ei oo. Ensn mummo pitää jäljittää, sitten pitää koittaa selittää, et mikä on homman nimi, allekirjoittaa et on antanu ja saanu lakanat ja sitten vasta pääsee laittamaan uudet lakanat sänkyyn. Noilla mummoilla on semmonen oma koppi tän asuntolan pimeimmässä kolkassa ja joskus ne on siellä, joskus ei. Viimeks käytiin KOLME kertaa siellä kopilla, ennen kun saatiin lakanat vaihdettua. Sit siellä kopilla meillä ei ollu MITÄÄN hajua, miten selittää et halutaan vaihtaa lakanat. Meillä oli vati täynnä kukkalakanoita ja koitettiin näyttää niitä ja sanoo et ne pitäis pestä. Sit se mummo luuli, että ne on meidän VAATTEITA. :DDD SIIS KUKKALAKANAT! Loppujen lopuksi pääsimme yhteisymmärykseen. Venäläiseen tapaan tällaisenkin yksinkertaisen asian yhteydessä piti laittaa allekirjotus kahteen paikkaan, ennen kun sai ne uudet lakanat. Ja siis nää lakanat on psykedeelisiä. For real.

Psykedeeliset asuntolalakanat.

VESSAT JA SUIHKUT Meillä on, luojan kiitos, omat vessat ja suihkut meidän huoneissa. Meille sanottiin ekana päivänä, että saatiin asuntolan parhaat huoneet ja oltiin sillee "haha ja paskat". No, tässä viikko sitten saatiin tietää, ettei se ollu mitään paskapuhetta. Venäläisillä asuntola-asukkailla on ihan oma käytävä, jolla niiden huoneet on, ja niillä ei oo vessoja eikä suihkuja, vaan ne käyttää yhteisiä vessa- ja suihkutiloja. Alko arvostaa tota paskasta suihkukoppia, joka ei vedä kunnolla ja omaa vessanpönttöö, jota saa vetää kolme kertaa, ennen ku menee kakka viemäriin. Koska siis noi venäläisten omat yhteiset vessat on jotain järkyttävää. Suihkutiloja en oo onneks nähny. Siis noi yleiset vessat oli yks hirveimmistä asioista, mitä oon koskaan nähny. :D Mulla ei oo kuvaa pahimmasta, kun ripulia oli ihan kaikkialla muualla paitsi vessanpöntössä. :DDD Vessanpöntöissä ei oo siis mitään kansia jne, eli niille ei tosiaan voi istua. Ei ihme et on vaikee tähdätä sitä ripulia pönttöön.

Mitä saadaan kun yhdistetään itseruskettavan saateväri ja vetämätön suihkukoppi? :D

Kaikista hauskinta ja samaan aikaan hirveintä tässä on se, että se venäläinen poika joka noi meille näytti, meinas joutua siitä vaikeuksiin. Se siis omien puheidensa mukaan oli jo melkein erotusuhan alla, kun se näytti meille noi vessat. Meiltä ei oo siis kielletty sinne menemästä, mutta noi vessat on sen verran hassussa paikassa ettei välttämättä eksyttäis sinne vahingossa. Mä epäilen (siis tää on ihan mun omaa pohdintaa), että täällä ei haluttais, että me nähdään millasta venäläisillä täällä on, kun meillä on itellä tämmöset "luksus"huoneet. En keki muuta syytä sille, miks toi poika oli joutumassa tommosesta vaikeuksiin.

Taidetta venäläisessä yleisesessä vessassa.

KIIMALAINEN LUDE JA T-MAN  Asuntolassa on havaittavissa rakkauden tuulia. Täällä on semmonen kiinalainen tyttö ja turkmenistanilainen poika, jotka seurustelee ja on selkeesti aika kiimasia, kun molemmilla on kaulat ihan mustina. Siks ollaan nimetty kiinalinen tyttö kiimalaiseksi luteeksi ja turkmenistanilainen poika on yksinkertaisesti T-Man. Kiimalaisella ja T-Manilla ei oikein oo yhteistä kieltä (paitsi konkreettisesti), koska olin kerran rakkaudenlähettiläs ja toimin niiden tulkkina. Ne keskusteli keittiössä siitä, mistä ne ei tykkää ja T-Man sanoi, ettei tykkää "luk"ista. Luk on siis venäjäksi sipuli. Tyttö ei oikein ymmärtänyt ja poika ei tiennyt mikä on englanniksi sipuli, joten sanoin sitten tytölle, että "onion". Tyttö ei selkeesti vieläkään ymmärtänyt, mistä on kyse, mutta onneks mulla oli sipulia mukana ja pystyin näyttämään sen kiimalaiselle. :D Ne siis keskustelee usein sillai, et ne kirjottaa Google-kääntäjään jotain, ja Google-kääntäjä sanoo sen sitten toisen omalla kielellä. Mitä tästä opimme? Rakkaus ei katso kieltä eikä kulttuuria. :D <3

Alkuperäinen kuvateksti: Pauli sai yliannostuksen venäläisyyttä tältä päivältä.

MEKSIKOLAINEN JUMALAN POIKA, ASUNTOLATAPPELU JA ROSKAKATTILA Täällä asuntolassa asuu meksikolainen jätkä, jonka nimi on Jesus. Me ollaan sitten annettu sille salaniemi Jumalan poika. Jumalan poika on kans saakelin vihanen tapaus, ja se on ilmeisesti meidän opettajienkin tiedossa. Kerran se laitto mikroon jonkun muovikipon, jossa oli vettä ja lähti ite keittiöstä. Sit se mikro pimahti ja keittiöön tuli venäläinen tyttö, joka otti se kipon mikrosta ja laitto oman ruokansa tilalle ja lähti kans meneen. Jeesus tuli sitten takas, näki kipponsa pöydällä ja alko huutaa meille ja yhelle kiinalaiselle pojalle, et "KUKA OTTI KIPON MIKROSTA, KUKA!?" Oltiin kaikki huuli pyöreenä, et mitä helvettiä ja selitettiin, et joku venäläinen tyttö se oli. Sit Jeesus alko kyselee, et kuka, minkä näkönen jne. Tyttö tuli takas keittiöön ja Jeesus katto ihan helvetin vihasesti. :D

Jeesus oli osana myös yhtä tappelua, joka käytiin kolmoskerroksen käytävällä. Tappelun syy ei ole vieläkään tiedossa, mutta osallisena oli ainakin Jumalan poika, lipevä Jordanialainen ja T-Man. Ne siis oikeesti hakkas toisiaan ja huusi ku sikaa tapettais. :D Sieltä sitten Jeesus kömpi neloskerrokseen paidan napit auki, muovipussi kädessä ja naama hiestä märkänä. :D

Kaikista hauskin meksikolaiseen Jumalan poikaan liittyvä tapaus on ehdottomasti mystinen roskakattila. Jeesus oli illalla kokkaillut tapansa mukaan spagettia, mutta jotain oli mennyt pieleen, koska keittiön altaat oli aamulla ihan täynnä spagettia ja yhdessä altaassa oli kattila, jossa sitä spagettia oli kanssa hyvät määrät. Muutenkin koko keittiö oli kaaoksen vallassa. Me sitten Suvin kanssa kiltteinä tyttöinä siivottiin keittiö ja kerättiin kaikki spagetit siihen kattilaan ja jätettiin kattila altaaseen. Kattila ei kadonnut parin päivän sisään altaasta, mutta sinne alkoi kerääntyä kaikkea muuta roskaa, kuten kananmunankuoria, paperia ja muovilusikka. Siitä tuli yleinen roskakattila. Parin päivän jälkeen mummo löysi kattilan ja etsi syyllisen. Sieltä se sitten repi Jeesuksen tyyliin korvasta keittiöön ja alko huutamaan. :D Jeesus selitti et kattila on kyllä hänen, mutta roskat eivät. Me pidäteltiin naurua keittiössä, kun mummo alko huutamaan, että ihan sama kenen roskat (puolet niistä oli varmaan meidän roskia :D mut ei kaikki!), koska kattila on hänen. Mummo myös sano Jeesukselle tyyliin, että "Katso nyt näitä HYVÄSTÄ KULTUURISTA tulevia ihmisiä, jotka vievät roskat pois!" :DDDDDD Ai kauhee! Meinasin kusta housuuni.

Viikko tän tapahtuman jälkeen meksikolainen teki koston. Mutta kosto oli kiinalaisille. Jeesus vihaa jostain syystä kiinalaisia ja ihan tyyliin tönii niitä ja kaikkee. Kiinalaisilla oli semmonen siivilä keittiössä, niin Jeesus oli tekemässä uutta roskakattilaa siitä. Tai siis roskasiivilää. Siivilä sai äkkiä lähdön.

Jeesus osaa muute myös vähän suomea! Toivottavasti ei enempää, kun "terve" ja "mitä kuuluu", koska muuten hävettää kyllä kaikki noi Jumalan poika jutut, mitä ollaan puhuttu, kun se on ollu läsnä. :D

KIINALAISET Kiinalaisista teinkin ihan kokonaisen postauksen aika alkuun, mutta ne kyllä jaksaa hämmentää! :D Aika harmittomia ovat, vaikkakin joskus aika sotkuisia. Niillä vaan on jotain juttuja, joita ei ihan tajua. Esim mansikkapirtelön lämmittäminen mikrossa. :D Mut kyllä niitäkin meidän jutut vähän varmaan ihmetyttää, koska ainakin mun borsh-keitto oli joku nähtävyys yks ilta. :D

MUITA HAUSKOJA JUTTUJA Muita hauskoja "vain Venäjällä" juttuja on esimerkisi se, että pistorasioista kuuluu täydellisesti toisen huoneen puhe ja niitä voi käyttää ikään kuin puhelimina. :D Niiden kautta huudellaa toiseen huoneeseen, et "nyt syömään keittiöön!" ja koputellaa SOS-merkkejä. :D Täällä myös hajoo moni asia, kuten keittiön penkit, käsiin. :D Tapetit lähtee seinistä ja katossa on vesivaurioita. Kaikkee semmosta kivaa!

Kaikkien näiden kommellusten ansiosta täällä on ollu ihan sika hauskaa asua! Ja tulee olemaan. :D Näitä kommelluksia voi muuten seurata reaaliajassa mun snäpissä @vertse! 

-Veera

ЧТО ИЗУЧАЕМ В УНИВЕРСИТЕТЕ? - MITÄ ME TÄÄLLÄ YLIOPISTOSSA OPISKELLAAN?

Multa toivottiin postausta mm. kouluelämästä täällä ja ajattelin nyt tässä vaiheessa kertoa pikkasen, että mitä ihmettä me täällä opiskellaan. Ensin muutama sana tämän hetken kuulumisista.

Me käytiin tosiaan sunnuntaina pikavisiitillä Moskovassa. Postauksen kuvat siltä reissulta. Mentiin Moskovaan bussilla ja 160km menomatka kesti NELJÄ TUNTIA! :D Moskovan ruuhkat ei oo mitään urbaania legendaa, vaan totisinta totta. Moskovassa keli oli ihan hirvee: oli kylmä, sato vettä ja tuuli. Meillä oli nopea ekskursio Punaisella torilla, jonka jälkeen puolisentoista tuntia vapaa-aikaa. Vaikka keli oli kamala, niin rakastuin kaupunkiin heti. Käytiin syömässä kauppakeskus GUM:in yläkerrassa Stolovaja 57:ssa, joka oli kyllä tosi hyvä mesta. Kantsii käydä siellä safkaamassa! Se on siis nimensä mukaisesti stolovaja, eli kouluruokalan tyyppinen linjasto, jolta valitaan mitä halutaan syödä ja maksetaan kassalla. Stolovajan ruuat on semmosta oikeesti perinteistä hyvää venäläistä ruokaa. Vaikka ravintola on luksuskappakeskuksen yläkerrassa, söin kunnon aterian alle kympillä.

Ekskursion ja vapaa-ajan jälkeen käytiin tsekkaamassa Kremlissä Tuhkimo-baletti. Oon kerran aikasemmin ollut baletissa Pietarissa ja sillon tykkäsin ihan sikana. Tässä meinasin nukahtaa. :D Ei ollu ihan parhaasta päästä siis, mutta ei ny mikään ihan huonokaan. 

Arvasin, että ton reissun jälkeen tuun kipeeks, sillä palelin jonkin verran ja täällä on kaikki ollu vuorotellen kipeenä. Maanantaina olin vielä elämäni kunnossa, mutta eilen alko räkä valumaan ja kurkku tuntu käheeltä. Tänään jäin sitten kotiin, enkä mennyt luennoille ja olo alkaa pikkuhiljaa olemaan parempi. Kuumetta ei oo ollu, mutta muuten flunssainen olo. 

Mutta nyt siihen kouluelämään! Meillä on täällä viisi erilaista kurssia ja lisänä vapaaehtoinen elokuvankatseluluento joka toinen keskiviikko. Kaikille yhteiset kurssit ovat puhekurssi, kirjoituskurssi, kaunokirjallisuuden kurssi sekä общественная жизнь России, eli vähän niinkun yhteiskuntaopin kurssi. Lisäksi ennen tänne tulemista valittiin joko kääntämisen kurssi (suomesta venäjään) tai verbikurssi. Itse valitsin verbikurssin.

Meidän koulupäivät täällä ei onneks oo kovin pitkiä. Maanantaisin meillä on vaan yks luento, tiistaisin kolme ja muuten kaksi luentoa päivässä. Koulupäiviä lyhentää merkittävästi myös se, että vaan 11.30-12.00 on pitkä tauko, jotta ehtii syödä ja muuten tauot on vaan 10 minuutin mittaisia. Joka toinen viikko meillä on perjantain viimesellä luennolla ekskursio johonkin museoon tms. On siis hyvin myös vapaa-aikaa. Toki noilta kursseilta tulee aika paljon hommaa kotiin, mutta ainakaan VIELÄ en oo kuollu taakan alle. :D

Mun ehdoton lempparikurssi on toi ОЖР eli yhteiskuntaoppi. Meillä on sitä kolme kertaa viikossa. Kaks kertaa viikossa meidän luento koostuu kolmesta osasta. Ensin kaks opiskelijaa esittelee muulle luokalle uutisen, jonka opettaja on antanut kotiin luettavaksi. Sitten opettaja antaa kaikille uutiset, jotka luetaan ääneen, käännetään sanat, joita ei ymmärretä ja keskustellaan uutisten aiheista. Lopuksi katotaan päivän uutiset telkkarista ja opettaja kyselee kysymyksiä, joihin koitetaan kuulla uutisista vastaukset. Oon oppinu tolla kurssilla jo parissa viikossa ihan hirveesti ja pikkuhiljaa toi uutisten lukeminen ja kuunteleminen alkaa sujumaan paremmin. Meidän opettaja on semmonen sympaattinen vanha mies, Anatoli Borisovitš, joka kyselee joka aamu et mitä meille kuuluu ja että eikai sairastella. :D Voisin palkata sen mun vaariks. <3

Joka toinen perjantai meillä on yhteiskuntaopista luento, jolla käydään meidän oppikirjan kappaletta läpi ja opettaja kertoo aiheesta tarkemmin diojen avulla, joista tehdään muistiinpanot. Toissa perjantaina luennon aihe oli Tver ja Tverin alue ja tän viikon perjantaina Venäjä maailmankartalla. Joka toinen perjantai käydään tosiaan ekskursiolla, viime viikon perjantaina esimerkiksi tveriläisen elämän museossa. Ekskursiot maksetaan ite, mutta esim toi viime perjantai lippu oli semmosen 80 ruplaa eli alle 1,50 euroa.

Toinen kurssi, jota meillä on kolmesti viikossa, on puhekurssi. Puhekurssilla nimensä mukaisesti puhutaan. :D Yleensä kylläkin rajatusti ja valmiiden dialogien kautta. Siis tässä vaiheessa ainakin. En sit tiä tulevaisuudessa. Puhekurssilla on aika paljon esitelmiä, mutta ne ei oo kauheen laajoja. Eka esitelmä piti tehdä jostain kaupungista, josta tykkää tai joka on mielenkiintonen. Sen piti olla 5-7 minuutin mittainen. Edellinen esitelmä piti olla jostain venäläisestä julkkiksesta, mutta sen ei tarvinnu olla ees sitä viittä minuuttia. Oma tais olla ehkä minuutin. :D Seuraava esitelmä pitää tehdä jostain venäläisestä taiteilijasta. Muuten puhekurssilta ei oo ihan hirveesti tullu vielä läksyä.

Täällä varmaan työläin kurssi on kaunokirjallisuuden kurssi. Tälle kurssille piti lukee 9 novellia, ite luin ne onneks jo Suomessa. Osan suomeks, osan venäjäks. Tulevia kieliharjoittelijoita neuvon oikeesti lukemaan ne etukäteen, koska on ihan paskaa alkaa täällä sitten käyttämään niihin aikaa. Kurssilla siis käsitellään noita luettavia novelleja ja niiden kirjoittajia. Kurssilla kirjoitetaan muutama 200-300 sanan essee noista novelleista, joita ollaan luettu. Tohon sanamäärään ei oikeesti mahdu hirveesti asiaa, itse kirjoitin ensimmäisen ehkä parissa tunnissa. Noiden esseiden lisäks meille on tullut muutakin pientä kotiläksyä. 

Kirjoituskurssilla nimensä mukaisesti kirjoitetaan. Siellä käydään läpi erilaisia tekstilajeja ja -tyylejä. Essee, työhakemus, anomus, ilmoitus jne jne. Kurssilla kirjoitetaan muutama essee, jotka palautetaan opettajalle arvioitavaksi. Ensimmäinen essee oli kertomustyylinen essee jostain oman elämän tapahtumasta. Esseen tuli olla noin kolmesataa sanaa. Ei siis mikään ihan hirveen pitkä onneksi.

Mun inhokkikurssi onkin sitten varmaan verbikurssi. Sieltä tulee aina ihan saakelisti kotiin tehtävää ja koska verbit on mulle vaikeita, niin revin tehtävien kanssa hiuksia päästä. :D 

Kaikista kursseista on vielä noiden tehtävien lisäksi tentit toukokuussa. Lisäksi yhteiskuntaopista ja kirjoituskurssita tulee yhteinen "lopputyö", neljäsivuinen referaatti jostain Venäjän yhteiskuntaan liittyvästä aiheesta, joka pitää palauttaa toukokuun lopussa. 

Eli aika paljon kirjoitettavaa täällä tulee kotiläksyksi. Mä en ihan hirveesti tosta kirjoittamisesta nauti, et noi kotitehtävät on sillai aika vastenmielisiä, mutta kyllä niistä selviää. Meillä oli ihan ekana päivänä semmonen lähtötasokoe, jonka perusteella meidät jaettiin kolmeen ryhmään. Eri ryhmissä voi olla vähän eri juttuja, mutta pääsääntöisesti koulutyöt on tollasia. Kääntämisen kurssista en osaa sanoa mitään henkilökohtaista kokemusta, mutta oon kuullu et se on ihan saakelin vaikee. :D 

Ylipäänsä opettajat on täällä tosi kivoja ja osaa opettaa todella hyvin. Kaikki puhuu tosi selkeesti venäjää ja niiden puhetta ymmärtää täysin. Musta tuntuu, että oon täällä oppinu parissa viikossa enemmän, kun Suomessa puolessa vuodessa. Toisaalta mulla ei oo Suomessa ollut sellasta tilannetta koskaan, että KAIKKI viikon luennot on venäjäksi ja että elän tän kielen keskellä. 

Täällä on koulussa kyllä suurimmaksi osaksi kivaa ja on tosi hyvä, että meille jää runsaasti myös vapaa-aikaa. Tän kieliharjoittelun tarkoitus on kuitenkin enemmän se, että opitaan tän maan kulttuuria, toimintatapoja ja oikeesti puhumaan tätä kieltä, eikä niinkään istua koulunpenkillä. 

Toivottavasti tää aukas tuleville kieliharjottelijoille ja postauksen toivojalle vähän sitä, millasta opiskelu täällä on! Toki enemmän pystyisin avaamaan aihetta sitten toukokuussa, mutta niinhän se on kaikkien asioiden kohdalla täällä. :D

Mun juttuja voi muuten seurata enemmän Instagramissa @veerajjulia ja Snapchatissa @vertse. Sinne päivittelen aika paljon kaikenlaista tiuhaan tahtiin!

-Veera 

САМЫЙ СТРАННЫЙ МУЗЕЙ В МИРЕ - OUDOIN MUSEO MAAILMASSA

Moikka moi! Edellisestä postauksesta onkin vierähtänyt jo hirveän pitkä aika, kun alkaa täällä noi kouluhommat painamaan aika lailla päälle. Viimeinen viikko on kulunut lähinnä koulun ja treenien parissa, vaikka ollaan me vähän jotain muutakin ehditty tekemään. Kelataan viime viikon lauantaihin.

Viime lauantaina meillä oli oikein kunnon museo- ja näyttelypäivä. Aloitimme kierroksen vuohimuseosta, Музей Козла, joka on ihan lähellä yliopistoa. Mulla ei ollu mitään odotuksia museota kohtaan, sillä en osannut kuvitella ollenkaan, että millainen VUOHImuseo voisi olla. Ensimmäisenä meiltä kysyttiin museon ovella, että missä meidän lapset on. Oltiin sillee WTF, mutta mies  tarkoitti vain sitä, että yleensä museossa käy vain lapsia. :D Seuraavaksi mies kysyi, että onko meidän sukunimi "vuohi" jollain kielellä. Taas oltiin sillee WTF, mutta seuraavaksi selvisi, että vuohi-nimisille on vapaa pääsy museoon. Eipä tuo lippu kuitenkaan kukkaroa juuri kaventanut, hinta kun oli 50 tai 100 ruplaa. :D

Mies piti meille museossa pienen ekskursion venäjäksi. Museossa on siis erilaisia vuohiaiheisia esineitä ympäri maailmaa. Herra Hakkaraista ei kuitenkaan löydetty, josta jätettiin kyllä palautetta. ;) Jossain vaiheessa mies kysyi meiltä, että halutaanko nähdä "eläviä". Sanottiin, että totta kai! Sitten mies avasi verhon, jonka takaa paljastu peili, josta nähtiin ittemme. Mies sanoi, että "En minä sanonut, että MITÄ eläviä! Hahahaa!". Ei jumankekka! :DDDDD

Niitä vuohiesineitä olikin sitten ihan hirveet määrät. Oli astiaa, koriste-esinettä, lelua, puukkoa, kelloa ja kaiken näköistä. Mies kertoi myös vuohien ja Tverin historian yhtymiä, mutta siitä en suoraan sanottuna ihan hirveesti ymmärtänyt. Museo oli kyllä hauska kokemus ja tohon hintaan kannattaa ehdottomasti käydä vilkaisemassa, jos täällä päin käy! Ainakin on ihan erilainen mesta, kun mikään muu museo. :D

Vuohimuseosta lähdettyämme törmättiin vahingossa samassa rakennuksessa sijaitsevaan ritarimuseoon. Tai joku semmonen se oli! :D Museo oli aika hämärästi rakennuksen kellarissa ja sisäänkäynti näytti siltä, et olis menossa johkin perunakellariin. :D Sielläkin meille sanottiin ensimmäisenä, että "täällä käy sitten yleensä lapsia". :D Nojuu mutta eipä tuollakaan lipun hinta paljoa painanut, se tais olla 150 ruplaa.

Tuolla ritarimuseossa sai koskee tyyliin kaikkeen ja olis saanu iskee päällensä jonkun ritaripuvunkin, jos olis halunnut. Jätettiin se kuitenkin nyt tekemättä ja kokeiltiin vaan jotain kypäriä ja hanskoja sun muita. Museossa oli kuitenkin niin huono ilma, ihan sairaan kuuma, eikä mitenkään erityisen paljon nähtävää ja museomies hengitti ahdistavasti koko ajan niskaan, joten lähdettiin aika nopeesti pois. 

Museoiden jälkeen käytiin vielä tsekkaamassa Olimp-kauppakeskuksen ilmainen taidenäyttely. Siellä oli siis ihan "tavallisten" tallaajien teoksia, joita olis voinu ostaakin jos olis halunnu. Tuolla Olimpissa ilmeisesti vaihtuu tietyin aikavälein näyttelyt, tällä hetkellä siellä on joku intialaisten tavaroiden näyttely tms. 

Lauantaina illalla lähdettiin sitten myös käymään ulkona. Olin sopinut "deitit" yhden Vitalin kanssa Taun-nimiseen kahvilaan ja tytöt tuli mun kanssa sinne. Juotiin viiniä ja ressattiin yhdessä ennen kun Vitali tuli paikalle. En oo koskaan ressannu mitään deittejä niin paljon! Loppujen lopuks kaikki meni kuitenkin tosi kivasti. Mies oli tosi mukava, kohtelias ja fiksu, vaikka tiesikin, etten halua mitään sen enempää, kun olla kavereita. Juteltiin melkein koko ajan venäjäksi, lukuun ottamatta paria juttua, jotka mun piti selittää englanniksi, kun ei riittäny sanat. Oli jotenkin hassua, että pystyin oikeesti KESKUSTELEMAAN venäjäksi jonkun kanssa. Oli oikeesti tosi hyödyllistä.

Oltiin suunniteltu, että mennään tyttöjen kanssa Taunista Kultura klubille illalla ja Vitalikin lähti meidän mukaan. Ovella meille kuitenkin sanottiin, että sisälle ei oo asiaa ilman korkokenkiä. Oltiin ihan puulla päähän lyötyjä, koska meillä oli muuten ihan siistit vaatteet päällä ja naamat ja hiukset laitettu. Oltiin kuitenkin oltu edellisenä viikonloppuna samalla klubilla tyyliin lenkkarit jalassa. :D Jossu ja Suvi päätti sitten lähteä kotiin ja Vitali heitti mut ja Katrin vaihtamaan kengät. Iskin sitten samalla mekonkin päälle. Sitten takas klubille ja nyt oltiin sitten kuulemma "tulta". :D No, klubi-ilta ei ny ehkä ollu korkkareiden ja mekon arvoinen, sillä siellä oli ihan hittona jengiä, ei voinu tanssia ja olin parin viinilasin jälkeen käytännössä selvinpäin. Juteltiin klubilla Vitalin kanssa vielä ja Katri  joi vähän lisää. Sitten Vitali heittikin meidät autolla himaan.

Muuten viikko on tosiaan mennyt lähinnä koulun ja treenien parissa. Tiistaina käytiin fillharmoniassa konsertissa ja eilen koulun ekskursiolla Tveriläisen elämän museossa. Konsertti oli kyllä aika hieno kokemus, siellä oli siis kolme erilaista balalaikaa ja harmonikka ja ne soi yhteen ihan älyttömän hienosti! Pari oopperalaulajaakin kävi lavalla. Taaskin lipun hinta oli ihan naurettava - 200 ruplaa. Toi Tveriläisen elämän museo oli kans kiva kokemus! Ekskursio oli taas tietysti venäjäksi ja tuntu NIIN hyvältä, kun ymmärsi kaiken ilman ongelmia. Museossa esiteltiin siis tveriläisten talonpoikien elämää ja museossa oli erilaisia esineitä, vaatteita ja työkaluja, joita joskus on käytetty. Koska Suomessa on elämä ollut pitkälti hyvin samantyyppistä, mulla on Koiramäen tarinat hyvin hallussa ja meidän koti on vanha torppa, jossa on samanlaisia tavaroita, pääsin oikein hikkeilemään! Tuntu sika hyvältä hikkeillä pitkästä aikaa! :D

Oon saanu pikkuhiljaa unirytmiä sellaseks, että meen kymmenen ja yhentoista välissä nukkumaan ja herään siinä kuuden-seiskan aikoihin. Tää rytmi on mulle niin paljon parempi, koska saan aina aamuisin paljon enemmän aikaiseksi, kun illalla. Tänäänkin heräilin siinä seiskan aikaan, kävin aamukävelyllä ennen aamupalaa, söin aamupalaa ja kirjoitteilin tätä postausta, kävin salilla ja joogassa, sekä juoksin intervallitreenin. Sit oon tehny monelle päivälle ruokaa ja syöny. Seuraavaks olis tarkotus mennä jätskille Baskins Robinsiin ja illalla leffaan kattoo Split, venäjäksi dubattuna tietysti! Huomenna lähdetään Moskovaan kattomaan Punainen tori ja mennään balettiin! <3 Siitä lisää myöhemmin! Mistä muuten haluaisitte, että kertoisin täällä blogissa? Saa heittää toiveita!

-Veera

ЧУТЬ-ЧУТЬ О ТВЕРИ - HIEMAN TVERISTÄ

Kun me tultiin Tveriin viikko sitten, keli oli pari päivää ihan hirvee ja kaupunki näytti ihan hirveen rumalta. Kun aurinko alko paistamaan, tajuttiin, että talot on värikkäitä ja että kaupungissa on paljon kauniita juttuja. Täällä on vaan aika mielenkiintoista toi kaavoitus, kun vierekkäin saattaa olla joku jäätävä autiotaloröttelö ja kunnostettu palatsi. :D Mä oon hirveen herkkä ympäristölle, enkä pysty olemaan päivittelemättä sitä, kuinka surullista on, että Venäjällä päästetään kauniita vanhoja rakennuksia usein ihan hirveeseen kuntoon. Se on ihan kamalaa. Käytiin tossa torstaina Jossun kanssa kävelyllä ja otin muutamia kuvia lenkiltä, josta näkee jo pientä vilausta kaupungista. Kerron tässä postauksessa vähän faktoja Tverin kaupungista.

Kävelykatua.

Tverissä on asukkaita aikalailla yhtä paljon kuin Helsingissä: päälle 416 000. Keskusta on kuitenkin melko pieni ja keskustasta en ainakaan vielä oo löytäny juurikaan mitään hyviä vaatekauppoja tms, vaan ne kaikki on keskustan ulkopuolella kauppakeskuksissa. Keskustan vähät vaatekaupat ja kahvilat sijaitsee lähinnä kävelykadulla, jonka varrella on myös kauppakeskus "Olimp", jonka alakerrassa on ihan ok ruokakauppa. Kävelykadun toisessa päässä on aukio, jonka keskellä seisoo Lenin-patsas. Lenin patsaan ohi mentäessä ollaankin jo Volgan rannalla.

Lenin-patsas.

Volgan ranta on aivan ihana, varmaan tosi tosi upee keväällä ja kesällä. Oon siellä nyt muutaman kerran käynyt lenkillä. Lenkkeilystä puheen ollen. Mua varoteltiinkin jo, että saatan saada katseita kun käyn täällä lenkillä, mutta ei saakeli. :D Katotaa iha ku hullua! :DD Täällä ei ilmeisesti ihan hirveesti juosta, meinaan oon ehkä neljä lenkkeilijää tähän mennessä nähnyt, eikä yksikään niistä oo ollu nainen... :D

Volgan rantaa.

Meillä on koulussa kurssi "Venäjän yhteiskuntaelämä" tai miten sen nyt voisi järkevästi suomentaa. Puhutaan vaikka yhteiskuntaopista eli yh:sta Meidän ensimmäinen aihe oli Tverin kaupunki ja Tverskaja oblast eli Tverin alue. Yh on ollu tähän mennessä ihan sika mielenkiintosta ja kivaa. Luettiin kotona viis sivunen teksti Tveristä ja suomennettiin kaikki, mitä ei ymmärretty. Sitten tunnilla opettaja kertoi aiheesta diojen avulla. Tiettekö kuinka uskomattoman hyvä fiilis siitä tuli, kun ymmärsi KAIKEN, vaikka opettaja tietenkin puhui koko ajan venäjää ja tein jopa ensimmäistä kertaa elämässäni kaikki muistiinpanotkin venäjäksi! Olin ihan kikseissä siellä tunnilla, ihan parasta! :D

Tunnilla käytiin läpi mm. Tverin maantiedettä, historiaa, yhteiskuntarakennetta ja muita yleistietoja. Tver on itseasiassa tosi vanha kaupunki, perustettu jo 1100-luvulla. Tver sijaitsee Moskova-Pietari valtatien varrella, joten sillä on ollut aina suuri merkitys historiassa. Esimerkiksi Pietarin perustaja Pietari Suuri oleskeli Tverissä paljon. Täällä on vieläkin talo, jossa Pietari Suuri majaili ja ilmeisesti meillä tulee olemaan sinne ekskursio.

Niin surullinen näky.

Kuten useissa muissakin vanhoissa kaupungeissa, myös Tverissä on ollut suuri tulipalo vuonna 1763.  Käytännössä koko kaupunki tuhoutui palossa ja uusi kaupunki rakennettiin Katariina II:n käskystä Pietarin mallin mukaan. Kaupungissa on yhä tuon ajan rakennuksia. 

Kivat lenkkikelit. :)

Moskeija.

Nykyään Tverin ongelma on se, että ihmiset muuttavat pois ja kaupungissa ei ole tarpeeksi työvoimaa. Tosi monen kaupan seinässä lukee, että etsitään työntekijöitä. Hauskaa sillai, koska mulla ei oo vielä mitään varmuutta omista kesän työkuvioista. Vois vaan jäädä tänne duuniin. :D Ei vaiskaan. Oon tosiaan jutellu sen yhden Vitalin kanssa Tinderissä ja se sano, että täällä palkkataso on todella huono. Että palkkaa ei voi sanoa edes huonoksi vaan surkeaksi. Hirveetä miettiä, millasta tavallisen tveriläisen elämä sitten on, kun ei täällä meille suomalaisillekkaan mitenkään erityisen halpaa ole.

Opiskelijoita täällä sitten onkin ihan hirveesti, koska täällä on noin 60 koulua ja korkeakoulua. Mm. yliopisto, teknillinen yliopisto, lääkis, sota-akatemia ja oma henkilökohtainen lemppari: maatalousakatemia. :D

Tverin bisneskeskus.

Nähtävyyksiäkin täällä on yllättävänkin paljon, mutta niistä sitten lisää erillisissä postauksissa. Tässä siis pientä faktatietoa kaupungista, jossa asustelen! Tänään käytiin Suvin ja Jossun kanssa vuohimuseossa ja jossain ritarimuseossa, joista lisää myöhemmin. Tänään meen vielä  varmaan Vitalin kanssa kahville ja illalla tyttöjen kanssa klubille! Käytiin Vesan kanssa tänään lenkillä, kun puhekurssilla oli tehtävä kuvata muutamia monumentteja. Juostiin ne sitten kaikki läpi ja oli kyllä hyvä lenkki. Tulee niin hyvä fiilis, kun alkaa pikkuhiljaa hahmottamaan tätä kaupunkia paremmin! 

-Veera